Shibui

Viime aikoina olen viettänyt paljon aikaa kotona, ensin makuuasennossa, sitten istuma-asennossa ja nyt olen jo kävellyt kolmiomme huoneissa kahdeksikkoa ja ympyrää. Miksi? No koska korona asettui viimein meidänkin kotiimme. En tiedä pitäisikö hyppiä tasajalkaa, koska se on nyt lusittu. Ehkä annan vain laiskat aplodit. Ainakin toivon, että se pysyy jatkossa poissa. No, kuusi päivää sisätiloissa on ollut vähän haastavaa, mutta kun kuume laski, piristyin ja pystyin tekemään paljonkin asioita. Luin kirjoja, neuloin säärystintä, torkahtelin, neuloin taas, kuuntelin musiikkia ja taisin käväistä netissäkin. Eräänä yönä heräsin ja siinä sitten alkaa yleensä pyörimään maailman kaikki asiat päässä, noh, tiedätte varmaan. Nyt sitten päähän pärähti jostain alitajunnan kellareista sana "shibui". Jossain varmaan siihen olin törmännyt, mutta en muistanut enää missä. Läppäri auki ja tutkimaan. 

Shibui (adj.), shibusa (mon.) on termi, jota käytetään Japanissa kuvaamaan esineen ja asian tietynlaisia esteettisiä ominaisuuksia. Kirjoitan "tietynlaisia", koska vaikka olen penkonut nettiä pohjamutia myöten, niin että savu nousee läppärin pohjasta, en ole löytänyt täysin selkeää määritelmää termille. Termiä yritetään kyllä  avata monella tapaa mm. Wikipediassa ja erilaisissa blogeissa. "Shibui- esineiden ulkoasu on yksinkertainen, mutta niissä voi olla yksityiskohtia, kuten tekstuuria, joka tasapainoilee yksinkertaisen ja monimutkaisen välillä. Esineestä voi löytyä uusia esteettisiä merkityksiä, jotka rikastuttavat esineen arvoa vuosien mittaan. Shibui- objekteissa rinnastuvat myös vastakohtaparit, kuten esim. hienostunut - karkea tai spontaani - pidättyväinen". 

"Shibui- estetiikassa esitellään myös sille tyypillisiä elementtejä. Näitä ovat mm. yksinkertaisuus, vaatimattomuus, luonnollisuus, arkipäiväisyys, epätäydellisyys ja hiljaisuus."

No jopas! Mitä enemmän luen shibuista, sitä enemmän se alkaa tuntua oudon tutulta. Pidän kovasti Japanilaisesta kulttuurista ja estetiikasta, mutta tässä on jotain sellaista mitä näen myös omassa ajattelutavassani ja vaatteissa, joita teen. Tyylini on minimalistinen ja värimaailma hiljainen. Pidän yksinkertaisista ja helpoista vaatteista, jotka on kuitenkin valmistettu laadukkaista ja kestävistä materiaaleista. Pidän harmoniasta ja tasapainosta. 

Sitten värimaailma...

"Värimaalima on shibui- estetiikassa omanlaisensa. Värien merkitys on tuoda pikemminkin rauhaa, kuin hätkähdyttää. Värisävyt ovat hillittyjä ja ne vaihtelevat pastellisävyistä tummiin sävyihin. Harmaan sävyt ovat käytettyjä, lisäksi, ruskea, musta ja lämmin valkoinen kuuluvat shibui- väreihin. Kirkkaat korostusvärit pienellä alueella elävöittävät vaatteen tai esineen pintaa." 

Innostuin valtavasti kun luin tämän kaiken. En siksi, että olisin kuvitellut tehneeni uuden ihmeellisen innovaation, vaan siksi, että päässäni loksahtivat sellaiset palikat kohdalleen, jotka olivat aiemmin harhailleet päämäärättömästi ja kolahdelleet satunnaisesti toisiinsa. Aivoihini laskeutui vaikeasti kuvailtava rauha ( ja ei, en ole enää koronapöllyissä ). Luovaan työhön kuuluu epäröinti ja epävarmuus siitä, että onko oma  tapa tehdä asioita oikea vai olenko kenties ajautumassa täysin harhaan. On myös kovin helpottavaa, kun jostain tulee vahvistus sille, että suunta on täysin oikea, eteenpäin vain!

Shibui-materiaalin penkomisen yhteydessä löysin myös kaksi aiheeseen liittyvää hienoa sanaparia: "organic minimalism" ja "deliberate restrain". Ne sopivat sellaisenaan Pauliinan Huoneelle, vaikkapa huoneen tauluiksi, kuvaamaan tekijänsä tyyliä. 

Ja p.s 

Tämähän ei ole mikään tieteellinen teksti, niin en ole noita lähteitäkään merkinnyt. Kaikki mikä on lainausmerkeissä, on lainattu netissä pyörivistä englanninkielisistä lähteistä ja olen ne sitten vapaasti suomentanut tuohon blogitekstiin.