Kivijalkaliike-korvaamaton osa kaupunkikulttuuria

Kuten ehkä jo tiedättekin, meillä Vallilan Kollektiivin jäsenillä on kivijalkaliike Sturenkadulla, jossa myymme suunnitelemiamme ja valmistamiamme vaatteita ja asusteita. Lisäksi putiikistamme saa ostaa muutaman muun pienyrittäjän tuotteita, koruja, puuleluja ja käsin pellavalle painetuista kuoseista valmistettuja pyyheliinoja ja pussukoita. Lisäksi meillä on erilaisia palveluita: tarjoamme apua vaatteiden kaavoitukseen, meillä on korjausompelija paikalla kahdesti viikossa, meiltä voit vuokrata ompelukonetta ja surauttaa vaikka verhot tai housun lahkeet ihan itse, voit myös vuokrata suurta leikkuupöytää. Tällainen on meidän vaateverstaamme ja kivijalkaliikkeemme, kokoelma erilaisia palveluja ja pienyrittäjien käsin tekemiä, lähituotantona valmistettuja tuotteita, Sturenkadun ja Kangasalantien kulmassa. Vastaavia tuotteita tai palveluita tuskin saa muualta yhdestä paikasta.

Minun kuplassani kivijalkaliikkeitä saisi olla enemmän. Paljon enemmän. Sellaisia katuja, jossa pikkuputiikeista voisi ostaa laadukasta ruokaa, omaperäisiä käsitöitä, olisi paperikauppoja, kirjakauppoja, ekologisesti ja eettisesti valmistettuja vaatteita, lelukauppoja, leipomoita, kahviloita, suutari jne. 

Berliinissä matkustellessani hämmästelin esimerkiksi pieniä kirjakauppoja, joita oli useampia kävelymatkan varrella. Siellä sai istuskella vaikka koko päivän selailemassa kiinnostavia opuksia. Joissain oli erityisen laaja valikoima sarjakuvia, joissain oli hyvät taidekirjat. Paikan päällä oleskellessani en tajunnut, että Berliini on täynnä pieniä korttelikeskustoja, Kiezejä ( Hs 1.5.2024), jotka ovat yhteisöllisiä pienkeskustoja Berliinin sisällä. Siellä ihmiset kokoontuvat yhdessä toreille ja leikkipuistoihin viettämään aikaa. Näillä alueilla myös kivijalkaliikkeet pääsevät kukoistamaan, sillä ne pääsevät osaksi vilkasta korttelielämää. 

Palataanpa Helsinkiin. Jos Helsinkiläinen tarvitsee ruokaa, hän lähtee markettiin. Jos hän tarvitsee vaatteita tai asusteita, hän lähtee taas markettiin. Jos helsinkiläinen tarvitsee melkein mitä tahansa, hän lähtee kauppakeskukseen tai markettiin, koska se on kätevää ja edullista ja lähes kaiken kaiken saa yhdestä ja samasta paikasta. Vaikuttaa siltä, että tällaista Helsingissä myös voimakkaasti tuetaan. Se on mielestäni surullista.

Luin jutun (HS 11.3.2024), jossa kerrottiin, kuinka Pariisi kamppailee kivijalkaputiikkien olemassaolosta. Myös Pariisissa verkkomyynti, kustannusten nousu ja kaupungin laidalla lymyilevät automarketit ovat vieneet asiakkaita pieniltä yrityksiltä. Toisin kuin Helsingissä, Pariisissa kaupunki on päättänyt toimia kivijalkaliikkeiden säilyttämiseksi ja pienputiikkiperinteen ylläpitämiseksi. Siellä kaupunki on mm. lunastanut tyhjillään olevia liiketiloja ja vuokrannut niitä kohtuuhintaan yrittäjille. Jotkut keskustan kivijalkaliikkeistä on suojattu, eikä niiden tilalle saa perustaa toimistoja tai asuntoja. Osa liikkeistä on erityissuojeluksessa: leipomon tilalle saa tulla vain leipomo, ei mitään muuta. Kaupungin rakennuttamien kerrostalojen kivijalat on varattu liiketiloiksi ja niitä on peräti 13% Pariisin kaikista liikkeistä. Kyse on myös työllistämisestä ja työllistymisestä: 20% pariisilaisista työllistyy kaupungin kivijalkaliikeissä. Näiden toimien ansioista elpymistä on tapahtunut, sillä Pariisissa on tällä hetkellä 60.000 elinvoimaista kivijalkaliikettä. 60.000! Se on valtava määrä.

Helsinkiä ja Pariisia on toki vaikea ja turhaakin verrata toisiinsa niiden suuren kokoeron ja täysin erilaisen asukasmäärän takia (Helsinki n.650.000 asukasta, Pariisi n. 2,2 milj.asukasta), eikä se ole tämän kirjoituksen tarkoituskaan. Oppia voi ottaa kuitenkin Pariisin kaupungin ja pariisilaisten asenteesta. 

Autioituneesta Helsingin keskustasta ja tyhjenevistä liiketiloista on puhuttu jo pitkään. Helsingin keskustavisio vuodelta 2022 pienyritysten ja kivijalkaputiikkien osalta ei vaikuta kovin kannustavalta tai pienyrityksiä tukevalta. Mietin myös, että tarvitaanko Helsingissä oikeasti kahtakymmentayhtä kauppakeskusta? Mielenkiinnosta yritin ottaa selvää koko Helsingin kivijalkakauppojen määrästä, mutta löysin tietoa vain ydinkeskustan putiikeista. Vuonna 2022 Helsingin ydinkortteleissa on ollut 780 liiketilaa, joista 15%, eli 117 tilaa on ollut tyhjillään (Helsingin kaupungin elinvoimalaskenta loka-marras 2022).  Mikä mahtaa olla lukumäärä nyt, 2024?

Olisi mahtavaa, jos Helsingistä löytyisi alue pien -ja mikroyrittäjille, sellainen alue, jossa olisi putiikkeja ja työtiloja vaikka erilaisille käsityöläisille, jonkinlainen käsityöläiskortteli tai jopa isompi alue, jossa kaupunki voisi tarjota tiloja pikkuisen edullisemmilla vuokrilla. Sieltä löytyisi myös korjauspalveluja ja muuta kiertotalouteen perustuvaa tarjontaa, kuten kierrätysmateriaaleista, ylijäämästä, tilkuista valmistettuja vaatteita ja asusteita, kustomoituja tuotteita, tuunauspalvelu tai paikka jossa asukkaat voivat itse käydä muokkaamassa tai korjaamassa vaatteita, sekä liuta muita, erilaisia käsityöliikkeitä ja vaatelainaamoja. 

Meitä vaatteita valmistavia mini-ja mikroyrittäjiä löytyy Helsingistä varmasti paljon, mutta olemme siellä sun täällä, pitkin poikin Helsinkiä, emmekä tiedä juurikaan toisistamme. Jaksan kuitenkin uskoa kivijalkakauppojen selviämiseen jopa Helsingissä ja aion sitkeästi pitää pikkuputiikkien lippua korkealla, metelöidä ja jankuttaa päämäärätietoisesti tasokkaiden ja monipuolisten kivijalkaliikkeiden puolesta. 

Kannustan sinua, arvoisa lukija ja kaikkia muitakin, tukemaan yhdessä kivijalkaliikkeitä, jotta ne eivät häviä kokonaan katukuvasta!