Gustaf ja Laura F

Keskustelin tässä taannoin ystäväni kanssa sukututkimuksesta ja suvuista. Minkälaista väkeä ja mitä ammatteja omassa suvussa on ollut. Tiedän jotain ainakin äitini puolen suvusta ja muistelin, että vähän sekalaisia ammatteja on ollut, ei esimerkiksi lääkäreitä viidessä polvessa ja sillä tavalla. Arkkitehti, insinööri, lastentarhanopettaja, taisi joku olla Turun linnan kirjurikin jossain muinaisuudessa. Käsityöläisiä tai kauppiaita ei tainnut olla. Vai oliko sittenkin?

Siivosin äsken kirjahyllyä ja löysin kaksi äitini tulostamaa paperiarkkia. Toisessa kerrottiin isoäitini äidin isästä. Hän oli Gustav Fagerholm, jolla oli yllätys yllätys, kangaskauppa Lahdessa 1888. Gustav kärräsi kankaita Tornatorin portille aina työläisten tilipäivinä ja hänestä kehkeytyi varsin noheva liikemies, joka harjoitti myöhemmin myös tukkukauppaa. Gustav oli muutenkin aktiivinen heppu ja oli eri hankkeiden avokätinen, taloudellinen tukija. Kunnalliselämässäkin Gustav viihtyi, ollen kaikissa kaupunginvaltuuston valiokunnissa ja kunnallisissa lautakunnissa. Hautajaissaattuekin (1927) oli lehtitietojen mukaan suurin, mitä "Lahdessa lienee koskaan ollut". No huhhuh.

Hänen tyttärensä Laura Fagerholm, siis isomummini, jota kävimme katsomassa silloin tällöin vanhainkodissa, piti myös kangaskauppaa. Kauppa sijaitsi Turussa 1900-luvun alkupuolella. Laura myi kankaita ja laittoi reilusti ekstraa asiakkaille. Myymälän yläkerrassa työskenteli ompelija, jonka valmistamia vaatteita Laura myi putiikissaan. Perimätiedon mukaan kaupan sisustuksen värimaailmassa oli valkoista ja kultaa. Tässähän lähtee ihan mielikuvitus laukkaamaan : ). No mutta pointti oli se, että kyllä vaan, äitini puolen suvussa on ollut ainakin kauppiaita (käsityöläisistä en tiedä) ja vieläpä kangaskauppiaita. 

Olisi ollut jännää tuntea Gustav Fagerholm ja hänen perheensä. Tarmokas äijä aloitti kangaskauppansa vaatimattomissa oloissa ja päätyi kunnallisneuvokseksi. Isomummiini Lauraan ehdin onneksi tutustua. Hän eli reilusti yli 90-vuotiaaksi ja oli skarppi loppuun saakka. 

Minulla on vielä jonkin matkaa kunnallisneuvokseksi, mutta jos jotakin haluaisin poimia tuosta Gustavin tavasta toimia, niin se olisi ehkä sitkeys, tarmokkuus ja aktiivisuus. Sillä lailla ilmeisesti pötkii aika pitkälle. 

Ai niin ja mikä se alussa mainitsemani toinen paperi sitten oli. No siinä kerrottiin isomummini aviomiehen, Siivo Solmun isästä, Henrik Mattsonista. Hänellä oli leipomo ja sittemmin olutpanimo, myöhemmin Mallasjuoma, jonka virvoitusjuomista minäkin ole saanut lapsuudessani nauttia. Panimohommat jätän toistaiseksi kuitenkin muille.